Mustikka smoothie
n.½ litraa maitoa
n.½ dl sokeria
n.½ litraa (jäisiä) mustikoita
n.1 dl jugurttia
liraus kermaa
ihan vähän vaniljakastiketta
Kaikki vaan sekasi sauvasekoittimella, tuli hyvää :p
Antti teki samaan aikaan pannukakkua.
Mut nyt taas voisin tehä jonku lyhyen erikoispostauksen, hmm.. minkähä tekis..?
No teen 'mistä kaikki lähti'
"MISTÄ KAIKKI LÄHTI"
No kaikki lähti siitä kun synnyin, meillä oli jo silloin ravihevosia. Pienestä tytöstä lähtien olen tykännyt hevosista ja ne ovat vaan kuuluneet elämääni, tavalla tai toisella. En edes muista ekaa ratsastus kertaa mutta siitä on kuvia valokuva albumeissa. Eka ratsastus kerta oli kuitenkin silloin kun olin vuoden ikäinen, pääsin naapurintytön syliin meidän ravihevosen selkään. Ja sen jälkeen halusin aina takaisin hevosen selkään. Äiti just sano et mä sanoin aina:- tosia attastaa. Siitä lähtien hoin tota kun opin jotenkuten puhumaan.
Talutustunneilla aloin käymään 3 vuotiaana ja kävin kerran viikossa. En muista niistäkään ajoista mitään mutta näistä ajoista minulle on kyllä muistutettu. Esim. Kun olin talutustunnilla Relanderin ponitallilla, menin pienellä shettiksella (olin silloin n.4v) ja joku isompi tyttö ei uskaltanut mennä n.165cm? hevosella, no sitten opettaja kysyi:- no kuka nyt haluaa sitten vaihtaa hevosta? ja minähän se sitten käsipystyssä heti sanoin:- minä minä !! No sitten sellanen 1m pitunen tappi istui siellä n.165cm hevosen selässä, hymy naamalla.
Toinen minkä muistan on ase kun olin samaisella tallilla ja opettaja kysyi: että ketkä on koulussa? minä nostin käden ylös ja opettaja nauroi ja sanoi:- no sinä et ainakaan ole! :D ja olin silloinki joku 4v.
Kun olin 4v niin sain oman ponin nimeltä, Koivurinteen Doris Day. Se oli 105cm shettis tamma. Kun se meille tuli, se ei osannu kävellä ilman taluttajaa eteenpäin. Sen aikoja muistan aika paljon, tosin en alkua.
Parhaiten on jääny mieleen se kun sain Dooriksen laukkaamaan, ensin mentiin täyttä ravia maastotietä ja minä huusin: äiti, juokse juokse kovempaa! ja kun sain laukalle niin olin onnesta soikeena. Jouduin kuitenkin Dooriksesta luopumaan kun olin 10vuotias. Ja nyt se vuonna 2010 pääsi jo vihreämmille laitumille.
Sitten vuonna 2006 ostettii mulle isompi poni, nimeltä Zvaigzdute, risteytysponi tamma, säkä 134cm.Duten kans pääsin seuratason kilpailuihin, koulussa heC tasolla ja esteillä 60cm. Se oli ihan mukava poni, mutta taas pituus tuli vastaan ja alettiin taas ettimään uutta ponia.Dutte lähti meiltä vuonna 2008.
Seuraavaks tuli Fuks. Fuksi tuli meille vuonna 2008.Säkä 146cm, arabiristeytys ruuna. Fuksissa on siis: pintoa,arabia ja ihan pikkuriikkisen shettistäkin! Fuksin kanssa kehityinkin näistä poneistä eniten. Fuksin kanssa pääsin kaakkoissuomen aluevalmennettaviin. Koulukilpailuissa aluetasolla heB ja esteillä alue90cm (valmentajani kisasi alue110cm) Valmennuksissa hyppäsin 120cm Fuksilla. Fuksilla on aina ollut erikoinen tapa, roikottaa kieltä. Ja tuomarit sitten rokotti siitä aina koulukisoissa niin meillä ei ihan niin hyvin mennyt koulukilpailut. No nyt taas Fuksikin jäi pieneksi.
Seuraavaks tulikin Taavi, 19.5.2011. Fwb ruuna, säkä 165cm, s.2006.Taavi oli alussa tosi osaamaton ja siitä taisinki jo jossain postauksessa kertoa. Nyt vaan osotellaan ja katsotaan mihin me päästään. Tavoitteena olisi päästä koulukilpailuissa kansalliselle tasolle Taavin kanssa.
Fuksi :D |
Fuksi (: |
Taavi |
Fuksi |
Mihin nämä vuodet ovat kadonneet?! Näin paljon elettyä elämää jo takana ja paljon mieltä lämmittäviä muistoja -näitä lisää! Olimme paljon teillä kesäisin, kun olit pieni.
VastaaPoistaEnollasi oli silloin pidempiä vapaita kesälomien päälle ja itse opiskelin, joka mahdollisti liikkumisen. Siitä syystä meillä onkin monta mukavaa muistoa. Siitä syystä varmastikin tunnut omalta tytöltä -sinä olit meidän tyttö kovastikin pienempänä. Nukkevauva. Hädin tuskin edes puhuitkaan niin silmäsi loistivat hevosten parissa ja ensimmäinen sana olisi voinut olla: heppa :)
Olimme paikalla, kun pääsit ensimmäisen kerran hevosen selkään ja sen jälkeen sinua olikin sieltä vaikea saada alas. Sille tielle jäit. Silloin, kun kuvia otettiin paljon filmikameralla, niitä myös teetettiin albumiin. Ja jos muistat niin meillä on paljon myös valokuvia noiltakin ajoilta. Tulepa tänne enolaan niin katsellaan yhdessä ;) "Tosia attastaa, Tosia hAAluaaaaa attastaa" komennot kaikuu vieläkin korvissa, kovatahtoinen neiti jo silloin. Monikin muisto hymyilyttää, mutta erityisesti ne kerrat, kun yleensä toimme tuliaisia. Yleensä ne olivat vaatteita ja muuta kivaa pikku rinsessalle -uudet vaatteet ja kynnet lakattuna pyyhälsit sitten esittelemään uusia vasikoita, jonka jälkeen veit heppojen luo. Niitä harjattiin paljon. Et koskaan kyllästynyt. Nykyään tuskin laittaudut niin paljon heppojen pariin ja/tai navetalle ;)
Kirjoittaessani tulvahtaa monta mukavaa muistoa, se kirvoittaa onnenkyyneleitä. Kunpa ymmärtäisit miten rakas olet meille <3
PS. Smoothiet on myös meidän herkkua! Sitä odotellessa :P
::DDD, voisin vaikka tehä teille tollasta sitte jokus ku tuutte :p
VastaaPoistaMe jo odotamme :P Andy taas voisi pyöräyttää pannarit alkuun! En muistakaan milloin viimeksi olisin pannaria syönyt. Voitko uskoa, että en ole ikinä sellaista edes tehnyt :O
VastaaPoistahahahaha :D
VastaaPoista